Piiripäällikkö Arkadianmäeltä

Työstimme viime viikolla internetviestinnän suunnitelmaa eduskuntavaaliehdokkaan vaalikampanjan tueksi. Saimme paljon hyviä asioita nostettua esille ja tuotua osaksi suunnitelmaa. Suunnitelman työstäminen jatkuu vielä, mutta jäin pohtimaan tuon työpajan jälkeen yleisemmin kansanedustajaehdokkaiden tilannetta äänestäjiin nähden ja purin ne tähän julkisesti pähkäiltäväksi.

Vaalikampanja on myyntiä

Äkkiä ei tule mieleen, että kansanedustajan tärkein tehtävä on myyminen. Mutta sitähän se on. Pitää myydä koko eduskuntakauden ajan itseään äänestäjille jotta mandaatti saisi jatkoa. Puhutaan siis asiakkuuksista joita tarvitaan useita tuhansia. Miten varmistaa asiakastyytyväisyys? Entäpä uusi ehdokas? Miten tehdä uusasiakashankintaa niin, että saa taaksensa riittävän määrän kannattajia? Pitää ottaa käyttöön myös markkinoinnin keinot. Käytän äänestäjistä tässä yhteydessä nimitystä asiakas, jotta esittämäni asia varmasti aukeaa kaikille.

Kaikki lähtee asiakasvalinnoista

Asiakasyöttöä tarvitaan tilaisuuksiin joissa myydään ehdokkaan äänestäjilleen tuomat hyödyt. Mutta miten varmistetaan asiakaskunnan laatu niin, että tilaisuuksissa olisi mahdollisimman paljon potentiaalisia äänestäjiä? Vaaliteemoilla ja asioilla joihin kiinnittää äänestäjien huomion kampanjassa rajaa tehokkaasti kohderyhmän. Siksi lienee järkevää valita suositumpaa aihetta kuin marginaalia kiinnostavat teemat.

Sitten pitää löytää samoin ajattelevat “heimolaiset” jotka haluavat muutosta ja ovat valmiita syystä tai toisesta jättämään vanhan ehdokkaansa tai ottamaan ensimmäisen askeleen äänestysurallaan valitsemalla ensimmäisen ehdokkaansa. Millä keinoilla löydetään potentiaaliset asiakkaat tilaisuuteen ja saadaan ne vielä tulemaan sinne? Hyvä kysymys. Oma tukiryhmä sidosryhmineen on tietenkin tärkein. Uskon myös, että kustannustehokkuudessa sosiaalinen media on kova juttu. Ehdokkaan äänestysalueella asuvat Facebook-sivun tykkääjät ja blogia aktiivisesti seuraavat henkilöt ovat ehdotonta ykköspotentiaalia. Kakkosryhmään voisi kuvitella oman puolueen jäsenet sekä nuoret liberaalit äänestäjät jotka vielä hakevat paikkaansa ja katsovat asioita yli puoluerajojen avoimesti. Oman puolueen sisällä toki kilpailu on kovaa, mutta silti oman heimon rakentaminen lähtee samoin asioista ajattelevien ja samoja arvoja kannattavien kohtaamisesta. Tavoittaisiko Facebook-mainonnalla kohderyhmään sopivia äänestäjiä? Hyvinkin, voihan mainoksen julkaista esim. maantieteellisesti ja ikäryhmittäin rajatulle naamakirjan käyttäjille.

Asiakashyödyt

Miksi menen vaaliuurnalle? Haluan vaikuttaa omalta osaltani tämän yhteiskunnan toimintaan, eikö? Samoin ajatteleva ja samoja arvoja kannattava ehdokas tukee todennäköisesti omia intressejäni ja tuo hyötyä. Eli ehdokkaalle on tärkeää määritellä mitä hyötyjä hän tuo edustajana omille äänestäjilleen. Niiden julkituominen viestinnässä antaa kuulijoille mahdollisuuden samaistua. Myös puheissa, mainonnassa, blogikirjoituksissa ja Facebookissa listatut “teesit” joita ajaa ja joihin kiinnittää huomiota kansanedustajana vetoaa omaan “heimoon” ja niissä myös hyötyjen vastanottaminen on lukijalla helppoa. Mutta asiakashyödyt pitää siis ehdokkaankin tiedostaa.

Tarvekartoitus ja ratkaisunesittely

Suuren ryhmän tarpeiden kartoittaminen ei tapahdu samalla metodilla kuin esimerkiksi b2b asiantuntijamyynnissä. Itseasiassa tarpeet tiedostetaan siinä vaiheessa, kun henkilö asettuu ehdolle ja miettii miksi minut valittaisiin kansanedustajaksi. Tällöin kartoitetaan äänestäjien tarpeita ja kiinnostuksen kohteita sekä mietitään mihin tarvitaan ratkaisua jota muut ehdokkaat eivät tuo tai tuovat, mutta eri tavalla kuin minä.  Eli pitääkö tuoda enemmän kuin muut? Kyllä.

Koko aktiivinen kampanjointi on ratkaisun esittelyä. Äänestäjille tuodaan esille miten ratkaisen kansanedustajana heidän tarpeensa ja haasteensa. Ja se, joka tässä onnistuu viestinnällisesti, on vahvoilla kilpailussa edustajapaikoista.

Ostopäätös

Missä kohdassa äänestäjä tekee ostopäätöksen? Toisilla on autokaupassa selvää, että samalla merkillä ja mallilla mennään vuodesta toiseen eli puhutaan merkkiuskollisuudesta. Samaa voidaan vamasti todeta myös vaaleissa. Itseasiassa näissä kahdessa on hyvin paljon kyse kulutustottumuksista:
- Ajanko omalla vai julkisella – Uskonko kansanedustukseen vai anarkiaan?
- Merkkiuskollisuus – Puolueuskollisuus
- Malliuskollisuus – Ehdokasuskollisuus

Eli päätös on voitu tehdä jo vuosia aiemmin. Tai sitten ei.

No hyvä. Puolueensa valinneet pallottelevat ehdokkaita ja pyrkivät arvottamaan ne asiakashyötyjen kautta. Mutta kaikki eivät uskalla vaihtaa vaikka mieli tekisi, miksi? Turvallisuuden tunne on ihmisen perustarpeista tärkeimpiä. Sitä pitää lisätä mikäli haluaa äänestäjän vaihtavan ehdokasta saati sitten koko puoluetta. Toisaalta miten lisätä niiden ei puolueuskollisten turvallisuuden tunnetta? Tämä ryhmä tekee ostopäätöksen varmasti lähempänä h-hetkeä kuin uskolliset äänestäjät. Mutta miten ehdokas voi auttaa ostopäätöksessä? Ehdottamalla kauppaa tyyliin “Tee päätös nyt!” voisi kuulostaa siltä.

Aikatauluhaaste?

Vaalityö sijoittuu vaalien väliin, se alkaa edellisten vaalien päätyttyä ja loppuu seuraaviin vaaleihin. Silti suurin osa ulkoisesta viestinnästä, pl. suhdetoiminta, puristetaan viimeisen kuukauden tai kahden aikana. Toki moni ehdokas – eritoten kansanedustajana jo toimivat – tekevät aktiivista viestintää omalle “kannattajajoukolle” ja varmistavat näin sitoutumista. Jotenkin jäin aiemmin puhumassani työpajassa kuitenkin pohtimaan sitä kampanjan viimeisen kuukauden ja sitä edeltävän ajan suhdetta toisiinsa. Vaaleja edeltävän kuukauden ajan tietoa tulvii äänestäjille ähkyksi asti ja oikean ehdokkaan päättäminen vaatii työtä. Pitäisikö tätä kuitenkin auttaa jo ennen loppusuoraa, koska silloin kaikki kilpailee potentiaalisten äänestäjien huomiosta. Jos rynnistyksen aloittaisikin jo kolme-neljä kuukautta etukäteen ja pitäisi kiinni tiukasti tahdista pidemmän aikaa. Saisiko sillä enemmän huomiota, sitoutumista ja siten kilpailuetua?

Kolmen kuukauden päästä päätetään jälleen ketkä jatkaa kansan mandaatilla tämän valtion asioiden päättämisestä ja kilpailu on kovaa. Joten voin toivottaa vain onnea ja menestystä kullekin ehdokkaalle. Ja tietenkin hyviä kauppoja!

Missä menemme virtuaalisessa maailmassa?

Tuo joskus hyvinkin käytetty sana VIRTUAALIMAAILMA on mielestäni edelleen sinänsä ajankohtainen asia, koska elämme maailmassa jossa elämme reaalielämää (ainakin) kahdessa ulottuvuudessa: tässä fyysisessä maailmassa jossa syömme, nukumme, käymme töissä, opiskelemme etc. etc. ja sitten on se toinen maailma internetin sosiaalisissa medioissa.

Sosiaalinen media tuli ja meni?
Elämämme elää muutoksessa. Jatkuvassa. En siksi jaksa myöskään uskoa, että esimerkiksi Facebook olisi varteenotettava “kunnes kuolema erottaa elämänkumppani” sekään. Uusia houkuttelevampia palveluita tulee – ja varmasti menee. Ihmisten tarpeet ja halut muuttuvat.  MUTTA se on pysyvää, että toimimme sosiaalisemmin ja globaalisti emmekä pysty sitä tyydyttämään fyysisellä läsnäololla vaan tietotekniikka ja internet ovat lyöneet läpi toimintatavan, joka vaatii työkaluja “etäsuhteisiin ja -asiointiin”.  Tähän uskon. Toki tulevaisuuden ennustaminen on vaikeaa.

Sinänsä sosiaalinen media on ollut läsnä jo vuosikausia, lähes niin kauan kuin internet on ollut olemassa. Vain yhteinen nimittäjä erilaisille palveluille ja välineille on puuttunut.

Virtuaalinen maailma on tänäpäivänä enemmän reaalimaailma kuin esimerkiksi viisi vuotta sitten. Tänään se on miljoonien ihmisten arkea joka hetki aamukahvista nukkumaan käyntiin saakka. Viimeisenä voi heipata kaverille vielä ennenkuin laittaa pään tyynylle ja aamulla jälleen pirteänä toivottaa “Hyvät huomenet” eikä kukaan pidä sitä outona vaikka kaikki tapahtuu ruudun kautta ja vielä tekstimuotoisena.

Viestiminen elää muutoksessta
Mutta tullakseni tähän päivään, heitän ilmoille kysymyksen: Mikä on seuraava Facebook? Ennustan, että mobiililaitteiden ja esimerkiksi tablet -tietokoneiden kaltaisten laitteiden kautta muuttuu myös kuluttajien viestintätottumukset, aika nopeastikin. Kun nämä laitteet ovat “kaiken kansan” saatavilla ja netin käyttö mobiililaitteilla lähes ilmaista, voidaan puhua seuraavasta isosta mullistuksesta. Ja tämä muutos on jo alkanut. Siitä todisteena iPadin Suomeen tulon saama huomio medioissa. Onkohan se tietotekniikan saralta tämän Joulun hitti? Mene ja tiedä. Mutta miniläppärit, tabletit ja älypuhelimet ovat yleistyneet siinä määrin, että suomalainenkin on huomaamattaan sosiaalistunut niin, että viikko ilman Facebookia pitää mainita kavereille erikseen, kun paluu verkkoon tapahtuu. Tämä kertoo mielestäni asenteellisesta muutoksesta. Kun ei ole äijää tai muijaa näkynyt nurkilla viikkoon, pitää sitä nöyrästi selittää, missä on tullut hengailtua tuo aika.

Miten markkinat hyödyntävät tämän kaiken?
On ollut mielenkiintoista seurata miten markkinointi on elänyt tämän muutoksen mukana. Kuluttajien näkökulmasta katsottuna sähköposteissa epäonnistuttiin, kun tekniikka mahdollisti tehokkaan massamarkkinoinnin ja roskapostit täyttivät ja täyttävät edelleen sähköpostilaatikoita eikä lainsäätäjät pysyneet alkuunkaan kehityksen kyydissä. Tekstiviestien osalta tätä ei tapahtunut monestakin syystä, onneksi. Mutta miten sosiaalisen median eri edustajat onnistuvat tai epäonnistuvat mainonnan kanssa. Onko riski, että Twitter-feediini alkaa tulemaan minulle kohdistettua (mainos)viestiä jonka linkki johtaa roskapostittajan sivuille tai pahimmillaan linkki sisältää reitin virustartuntaan ja koneestani tulee roskapostin edelleenlähettäjä? Tätä olen välillä miettinyt ja joku viisaampi saisi asiaa minulle valaista – kiitos jo etukääteen. Entä miten Facebookissa tai LinkedInissä onnistutaan välttämään nämä asiat? Kokemukseni kun on, että hakkerit ja roskapostittajat kehittävät uusia ja taas uusia keinoja ohittaa esteitä joita heidän tielleen asetetaan. Ja massamarkkinoijat pyrkivät kaikin keinoin saamaan viestinsä läpi kohdeasiakkailleen hyödyntäen em. toimijoiden uraauurtavaa työtä.

Viritellään Witteriä

Twitter -mikroblogipalvelu tulee Suomeenkin hitaasti, mutta varmasti. Näin ollen tekee mieli jakaa muutama vinkki miten Twitterin voi laittaa tehokkaasti toimimaan heti alusta asti.

1.Mieti strategia

Onko Twitter osa markkinointiviestintää vai henkilökohtaista mietintää? Se vaikuttaa siihen miten profiili on hyvä rakentaa. Twitteri-tilille voidaan lisätä yksi linkki ohjaamaan kävijöitä  jollekin ulkopuoliselle sivulle. Ennen linkin laittamista on hyvä miettiä, mitä varten Twitteri-tili on. Yrityksillä se monesti on ohjaamassa kävijöitä kotisivuille, mutta asiantuntijalla tai erikoistuneella ammattilaisella osoite voi olla esim.  oma blogisivusto jonne ohjataan keskustelemaan enemmän. Voit myös perustaa oman sivun Twitterin seuraajille jolloin sivun sisältö tukee tätä näkökantaa. Vaihtoehtoja siis on.

2. Avaat Twitter -tili joka tapauksessa

Vaikka et olisi vielä varma lähdetkö kommunikoimaan Twitterin avulla, on silti hyvä käydä avaamassa tili joko omalla tai yrityksesi nimellä. Näin varmistat ettei kukaan “häirikkö” pääse varaamaan sitä ennen sinua. Tämä on tärkeää eritoten yrityksen nimen osalta.

Voit avata omat tilit sekä yksityisnimellä, että yrityksen nimellä jolloin myös kommunikointi helpottuu erotettaessa yksityis ja ammattitwiittaukset. Toisaalta, jos haluat käyttää useampia kieliä, on käytännöllistä pitää ne erillään omilla tileillä. Näin seuraajasikin ymmärtävät paremmin sinua.

3. Twitter-nimen valinta

Hyvä huomioida valitessasi nimeä jolla esiinnyt Twitterissä
- Nimen pituus saa olla korkeintaan 15 merkkiä pitkä
- Valitse helppo nimi, joka on käyttien mahdollista löytää ilman suuria ponnisteluja

Voit yhdistellä nimen myös yrityksen ja oman nimesi osista esim. @KristiinaMeme (MEME Groupin Kristiina Pääkkönen). Tällöin saman yrityksen eri henkilöt voivat hyödyntää samaa kaavaa ja identifioitua näin yrityksen brandiin.

4. Kuva on aina kuva

Ihmiset tykkää ihmisistä. Tämän takia Twitterissäkin on hyvä käyttää omaa kuvaa vaikka olisitkin yrityksesi nimellä käyttäjänä.

5. Esittele itsesi

Twiittaajat pyrkivät etsimään itseään kiinnostavia asioita, samoista asioista kiinnostuneita tai muuten saman henkisiä ihmisiä. Siksi on tärkeää esitellä itsensä niin kuin haluat sinun löytyvän. Sinulla voi olla paljonkin kiinnostavaa sanottavaa tai hyviä ajatuksia joita jakaa, mutta et saa seuraajia, koska et kerro itsestäsi. Näin ollen nekin jotka käyvät katsomassa profiiliasi, saattavat jättää seuraamisesi väliin, koska eivät ole varmoja millainen olet ja miksi sinun Twitter feediä olisi hyvä seurata.

Sosiaalisen median hyödyntäminen

Mikä on sosiaalinen media?
Yleensä sosiaalisella medialla tarkoitetaan Facebookia, LinkedIniä, Twitteriä sekä muita vastaavia yhteisö- ja blogipalveluja, mutta tosiasiassa lienee paikallaan miettiä sanan “sosiaalinen” merkitystä. Sanahan sisältää vuorovaikutuksen, kahden tai useamman ihmisen tai yhteisön keskinäistä toimintaa. Ehkä kommunikointi olisi teon sanana paras tässä. Eli sosiaalinen media on muutakin kuin nämä alussa mainitsemani yhteisöpalvelut. Ja tämä vuorostaan tarkoittaa sitä, että myös yrityksen sisäisessä viestinnässä käytettävät työkalut ovat sosiaalisia medioita mikäli niissä tapahtuu kahdensuuntaista viestintää. Mielenkiintoista, koska tämä avaa näköalan aivan erilaiseen maailmaan.

Miten hyödyntää SoMe’a?
Jo nyt ovat yrityksissäkäytössä intranet- ja extranet -ympäristöt jotka sinänsä ovat jo sosiaalisia medioita mikäli kriteerinä käytetään tuota aiemmin esittämääni määritelmää. Sosiaalinen media (SoMe) on mielestäni eräänlainen muotisana, joka varmasti hiipuu käytöstä pikkuhiljaa jahka internetin uudet mahdollisuudet arkipäiväistyvät ja sen laajempi hyödynnettävyys tulee yrityksille ja henkilöille osaksi normaalia toimintaa.

Tällöin käytössä korostunevat enemmän sanat Yhteisöpalvelu, Blogipalvelu, Wikipalvelu ja vaikkapa videojakelupalvelu, koska ihmisetkin haluavat tarkemmin eritellä käyttämiänsä ympäristöjä ja palveluja.

Mutta miten voidaan näitä SoMe’n edustajia hyödyntää pienessä yrityksessä? Isot yritykset ovat jo pitkään käyttäneet mm. tuotekehityksessä, asiakaspalvelussa, sisäisessä tiedonkulussa ja sidosryhmäviestinnässä erilaisia ympäristöjä. Aika rupeaa olemaan kypsä myös pienemmillekin toimijoille hyödyntää näitä teknisesti kehittyneitä työkaluja joiden käyttäminen on monessa tapauksessa ilmaista. Enemmän kyse on tarpeiden tiedostamisesta. Tässä muutamia keräämiäni kriteereitä jotka vaikuttavat SoMe’n hyödyntämiseen:
- Tarkoitus (koulutus, asiakaspalvelu, tuotekehitys, markkinointiviestintä jne.)
- Toimijat (ulkoinen, sisäinen, sidosryhmä yms.)
- Tiedon muoto (teksti, dokumentti, kuva jne.)
- Resurssit (raha, työpanos)

Kriteereitä on varmasti paljon enemmän, mutta näiden pohjalta voi jo tehdä suunnitelmat siitä mihin tarpeeseen SoMe’a yrityksesä käytetään ja tämän jälkeen onkin sitten valinnan paikka. Eli mitä ympäristöjä valjastetaan käyttöön ja missä määrin. Olennaista on muistaa, että tarkoitus on tehostaa toimintoja ei tuottaa lisää ylimääräistä vaivaa. Näin ollen turha ahnehtiminen ja “heti kaikki kerralla kuntoon” -asenne on syytä jättää pois ja keskittyä pala-palalta kehittämään toimintaa.
Sosiaalista mediaa voidaan käyttää esimerkiksi:
- Asiakaspalvelussa: Asiakkaat vastaavat toistensa kysymyksiin nettisivujen asiakaspalvelun keskusteluosiossa, asiakaspalveluhenkilöstö tukee ja seuraa keskustelua
- Markkinointiviestinnässä: Facebook -fanisivu, Twitterissä asiantuntijuuskeskustelua, blogisivustolla asiantuntijatiedon jakamista kiinnostuneille jne.
- Sisäisessä viestinnässä: Esim. Sharepoint-ympäristö asiakaspalvelun, markkioinnin, tuotekehityksen ja hallinnon yhteensitomiseksi ja viestinnän tehostamiseksi
- Koulutus ja ohjeistus: Wiki -sivustot tietojen reaaliaikaiseen jakamiseen, muokkaamiseen sekä kommentointiin
- Verkosto- ja projektitoiminta: Osaajien verkostoituminen ja yhteistyössä toteutettavien projektien hallinta (Ning, Qaiku)
Tässä vain muutamia mahdollisuuksia, mutta näistäkin on jo paljon apua oikein toteutettuna.